Kartano herää eloon ja avautuu yleisölle

Hämeen Härkätien kulkijat ovat saattaneet ilokseen havaita, että Koskenkartanon talouskeskus on jälleen herännyt eloon. Päärakennuksesta ja tilanhoitajan talosta loistavat valot aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan, kun kartanoa asustaa seitsemän henkinen yrittäjäperhe. Päärakennusta kunnostetaan Jutta ja Tuomo Kivikallion omistaman Koccus Oy Koskenkartano- nimisen yrityksen käyttöön.

Kartanon historia

Kosken kunnan historian mukaan Kosken kylä olisi todennäköisesti asutettu 1300-luvulla. Koskenkartano on syntynyt vuonna 1628, kun Liivinmaalainen eversti Hennig Grass perusti autioituneeseen Kosken kylään asumakartanon. Vuonna 1683 pidetyssä aatelikartanoiden tarkastuksessa todettiin, että Grassin pojan Halikon kihlakunnan tuomarin, Turun hovioikeuden asessorin ja varapresidentin ja Pohjanmaan maaherran, Vapaaherra Gustaf Grassin asumakartano oli varustettu hyvillä ja kelvollisilla rakennuksilla ja sopi hyvin aatelisen asuinpaikaksi. Gustaf Grass kuoli 1694, minkä jälkeen kartanon hallintaoikeus siirtyi hänen vävylleen, Kihlakunnan tuomari Johan Wallenstenille. Armfeltien suvulle kartano siirtyi 1728 ja oli aina heidän omistuksessaan vuoteen 1837 asti.

Tämän jälkeen kartanon omisti ranskalaiseen aatelissukuun kuulunut Claes de Pont, joka oli syntyisin Somerolta Lahden kartanosta. Claes de pontin kuoltua 1875 perikunta hoiti kartanoa, kunnes se vuokrattiin kartanon työnjohtajalle Johannes Nybergille vuonna 1892. Vuokra-ajan päätyttyä Nyberg osti kartanon omakseen vuonna 1912. Vuosina 1962 -63 kartanon omisti pohjalainen liikemies Isosaari.

Rakennusmestari Viljo Kaipiainen osti kartanon omakseen 1963. Hän tuli Koskelle Hyvinkäältä ja asui kartanoa yhdessä sisariensa kanssa. Kartanon päärakennuksessa vuodesta 1995 yksin asunut Tyyne Kaipiainen kuoli vuonna 2002. Kulmahuone, joka oli Tyynen makuuhuoneena viimeiset vuodet, kantaa nyt nimeä Tyynen kammari. Kartanon empire-tyylinen päärakennus on rakennettu vuonna 1867, edellisen tuhouduttua tulipalossa. Päärakennus pitää sisällään 400 neliötä. Se on säilynyt alkuperäisessä asussaan niin ulkoa kuin sisältä, lukuunottamatta itäpäähän tehtyä saunaa ja lounaiskulmaan tehtyä pannuhuonetta.

Viljo Kaipiaisen perikunta myi Kartanon Agrosato Oy nimiselle yritykselle, joka omistaa edelleen kartanon tiluksiin kuuluneet 140 hehtaaria peltoa ja 90 hehtaaria metsää. Tuomo ja Jutta Kivikallio ostivat kartanon talouskeskuksen syksyllä 2004. Päärakennusta kunnostetaan Jutta ja Tuomo Kivikallion omistaman Koccus Oy Koskenkartano- nimisen yrityksen käyttöön. Tilanhoitajan talo tai ”keltainen rivi”- , kuten kartanon väki on rakennusta Nybergin aikaan kutsunut – palvelee Kivikallion perheen kotina. Päärakennuksen ja tilanhoitajan talon lisäksi kartanon talouskeskukseen kuuluu joukko talous- ja tuotantotiloja, vanha kivinavetta, talli, korkea hirsiaittaa ja vanha kuivuri. Jokirantaan yltävä 4,5 hehtaarin tontti tarjoaa jatkossa mukavan ympäristön kartanon asiakkaiden virkistäytymiseen.

Kohti tulevaisuutta

Jutta Kivikallion ajatuksia:

Nämä ovat kunnioitusta herättäviä rakennuksia. Edelleen kun lähestyn päärakennuksen sisäänkäyntiä, mieleni tekee niiata niksauttaa kuistin edustalla. ­Ensimmäinen vierailu kartanolla oli mieleenpainuva ja sai minut ihastuman paikkaan ikihyviksi. Kyseinen käynti ei tuonut perhettämme vielä kartanon omistajiksi, mutta lähtemättömän vaikutuksen se jätti. Ajatus, mikä valtasi mielen auringonpaisteessa kylpevässä hiljaisessa kartanossa kulkiessani oli, että tänne pitää saada paljon elämää, ääniä ja iloa! Olen aina rakastanut vanhoja rakennuksia; tyhjillään ne ovat kovin surullisia.

Kun kuulimme kartanon talouskeskuksen olevan mahdollisesti myynnissä, innostuimme uudestaan. Oman yritykseni toimittua seitsemän vuoden ajan tarve omien koulutus- ja kokoontumistilojen hankintaan oli ilmeinen. Itse asiassa, tämän kaltaisen paikan hankkiminen oli hautunut mielissämme jo kymmenisen vuotta. Vuosisataisia perinteitä huokuva arvoympäristö tarjoaa monenlaisia kokous- ja kokoontumismahdollisuuksia savuisten ravintolakabinettien vaihtoehdoksi. Jo paikka itsessään on elämys.

­Korjaustöiden suunnittelu on arkkitehti Mari Mäkelän vastuulla. Haluamme kunnostustöissä ja tilojen käyttöä suunnitellessamme vaalia kartanon nykyistä olemusta. Julkisivu saa kyllä aiempaa hieman räväkämmän värin juuri tällä hetkellä käynnissä olevissa maalaustöissä. Valkoinen näytti niin kovin ankealta etenkin kevättalven loskakeleissä. Oljenkeltainen väri ja puhtaan valkoiset nurkkapaneelit ja tippalaudat tuovat jylhän korkeaan rakennukseen ryhtiä ja arvokkuutta.

Päärakennus, jonne remontoidaan laitoskeittiötä, tulee palvelemaan kokous- koulutus- ja majoitustiloina, myös tallirakennukseen kaavailemme majoitustiloja, päätyhuoneisto on kunnostettu ja siellä asuu jo vuokralainen. Vanhan navetan alakerta on saanut asukeikseen jo kaksi hevosta, tilaa on useammallekin, mutta niiden aika ei ole vielä. Broilerihallina ollut navetan yläkerta on tarjonnut talvisuojaa autoille ja veneille.

Kun kunnostettavaa on paljon, kiire ei auta. Vaikeinta on ajoittain päättää tärkeysjärjestyksestä. Päärakennuksen lisäksi vanha kuivurirakennus herättää minussa suuria intohimoja. Rakennus on mielestäni kartanon helmi. Siitä haluaisin kappelin ja hiljentymispaikan kiireen ja hälyn rasittamille ihmisille.

Erityisen ilahduttavaa on positiivinen kiinnostus, jota hankettamme kohtaan on osoitettu monelta taholta. Vaikka päärakennuksen kunnostustyöt ovat vielä kesken, olemme jo majoittaneet muutamia matkailijoita perhe/aamiaismajoitusperiaatteella tänä kesänä. Kyselyjä on tullut myös leirimajoitustiloiksi ja pikkujouluja silmällä pitäen. Kun saamme keittiön toimintaan, avaamme oviamme erillisestä sopimuksesta pienille ryhmille. Virallisesti toivomme voivamme avata kartanon tilat toimintaan vuoden 2006 aikana. Yksi tavoitteemme on jo ehdottomasti toteutunut: vilinää, vilskettä, elämää ja ääntä kartanolla on jo kosolti.

Kartano avaa ovensa asiakkaille

Päärakennuksen remontin ollessa loppusuoralla elokuussa 2006 on palkitsevaa astella kartanossa huoneesta toiseen. Nyt on jo mukava muistella remontin vaiheita. Remontti on vaatinut paljon koko siihen osallistuneelta joukolta. Yllätyksiäkin tuli, vaikka rakennusvanhus osoittautui luultua parempikuntoiseksi. Pirtin katonrajasta, ulkoseinästä kuuden metrin korkeudelta löytynyt lahovaurio sai koko tiimin hetkeksi totiseksi. Se taisikin olla ainut hetki, jolloin porukka vakavoitui. Nyt on tilalla uutuuttaan hohtavat hirret ja oikaistu seinä.

Minusta tässä on haastavinta ollut uuden ja vanhan yhdistäminen niin, että kartanon historiallinen henki ei katoa. Emme tavoitelleet viivasuoria nurkkia vaan säilytimme pinkopahvit, osan vanhoista tapeteista ja kaivoimme esiin vanhoja lankkulattioita. Vanhanajan tapettimallistoista (Gammal svenska tapeter) löytyi vuosisadan vaihteen tapetteja, jotka miellyttivät silmää ja sopivat kartanotunnelmaan. Ihailin kirvesmiestemme malttia ja kärsivällisyyttä, joka oli tarpeen etenkin remontin loppuvaiheen viimeistelytöissä. Kattojen pinkopahvien maalaustyö, kaarevien reuna- ja kattolistojen teko ja lattialistojen paikalleen sovittaminen olivat vanhan rakennuksen saneerauksen suurenmoisia opinnäytetöitä. Työn jälkeä kelpaa esitellä kartanossa vieraileville. Kiitos hankkeeseen vahvasti sitoutuneiden ammattimiesten ja –naisten lopputulos on sellainen kuin remontin aloituspalaverissa suunniteltiin.

Ensimmäinen avointen ovien tyylinen asiakastilaisuus on takana. Kohauksen aikaan kartanolla järjestetyn myyntinäyttelyn lomassa päärakennukseen kävi tutustumassa reilu kolmesataa vierasta. Päivät olivat unohtumattomat koko perheellemme. Oli mukavaa kuunnella vieraittemme lukuisia mielenkiintoisia muistikuvia kartanon vanhasta ajasta. Saamamme palaute oli rohkaisevaa. Kartanon valmistautuessa pikkujouluaikaan voimme turvallisin mielin suunnata ajatuksiamme kohti tulevaisuutta.

Yhteydenotot:
Jutta Kivikallio 040 5452870
Tuomo Kivikallio 044 4841166